Tiiättekö kun raahaudutte pitkän
päivän jälkeen tallille ihan väsyneenä, toimitte ihan automaatiolla ja varustatte hevosen, jotenkin saatte kammettua itsenne vielä
satulaan ja sieltä pois. Samantien kun ootte hypänneet alas, tai
ehkä jo ratsastuksen aikana, tajuatte, että teillä ei oo hajuakaan
mitä teette siellä? Joo, tuttu tunne – valitettavasti. Etenkin
jos ratsastaa yksin eikä valmentaja ole vieressä kertomassa mitä
pitää tehdä. Läheskään aina ei oo ajatus mukana siinä
hommassa, kun pitää vaan ihan nopeasti mennä käymään tallilla
ja liikuttamaan karvaturpa (vaikka ei se hevonen siitä yhdestä
vapaapäivästä rikki meniskään).
Miksi näin sitten käy? Ratsastus on
meillä usein lihasmuistissa, varsinkin jos on vähänkään kauemmin
lajia harrastanut, jolloin kroppa toimii automaattivaihteella, vaikka
mieli haahuilisikin muualla. Monet sanoo, että ratsastus on hyvää
nollausta rankan päivän päätteeksi. Se on totta – jos osaa
keskittyä ja suunnata omat ajatuksensa siihen, mitä on tekemässä
eikä alitajuntaisesti miettiä mitä laittaa ruuaksi myöhemmin tai
mitä kouluhommia on vielä tekemättä.
Tassu pystyyn ainakin meikäläiseltä,
helposti tulee selattua snapchattia tai whatsappia kun talutan heppaa
kentällä alku – tai loppukäyntejä. En keskity, en ole läsnä
sen hevosen kanssa siinä hetkessä enkä pysty lukemaan hevosta.
Eihän hevonen ymmärrä puhelinten päälle mitään, hevonen elää
hetkessä ja yrittää jatkuvasti lukea johtajaansa (jonka ainakin
työskentelytilanteessa tulisi olla se ihminen). Jos ihminen ei
kuitenkaan ole läsnä kertomassa mitä tehdään, ei ole ihmekään
että heppa tekee omia päätöksiä ja lähtee suuntaamaan kohti
ruohotupsua.
No miten sitä läsnäoloa tai
tietoista keskittymistä voi sitten harjoittaa? Itse olen kokenut
todella hyviksi harjoituksiksi hengitysharjoitukset ja
joogan/pilateksen. Hengitykseen keskittymisen on todettu parantavan
keskittymiskykyä ja tietoisuutta ympäristöstään – ja siihenhän
sitä tulisi hevosten kanssa pyrkiä. Joogassa ja pilateksessa
tehdään liikkeet hengityksen tahtiin ja molemmat lajit myös
lisäävät kropan hallintaa, jota ratsastuksessa tarvitaan paljon.
Haluan korostaa, että en siis ole mikään tietoisen
läsnäolon, mindfulnessin tai meditaation ammattilainen tai edes
ekspertti, vaan nämä ohjeet pohjautuu ihan miun omaan kokemukseen.
Monet on tähän harjoitukseen varmasti netissä törmänneet ns.
“nukahtamisharjoituksena”, mutta koska tämä auttaa
rauhoittamaan omaa sykettä, auttaa se myös rauhoittumaan esimerkiksi ennen kisasuoritusta. 4-7-8.
Eli hengität sisään neljän sekunnin ajan, pidätät hengitystä
seitsemän sekuntia ja lopuksi uloshengität kahdeksan sekuntia. Jos
hengityksen pidättäminen tuntuu pahalta, voi sekunteja lyhentää
esimerkiksi 3-4-6. Tärkeää on keskittyä hengitykseen ja siihen, että sisäänhengitys varmasti vie sen ilman keuhkonpohjiin asti. Muista siis käyttää palleaa ja anna vatsan nousta ja laskea hengityksen tahdissa.
Yksinkertainen aurinkotervehdys
toimii myös, sitä voi tosin olla hankala tehdä tallilla.
Toisaalta, jos talvivaatteet antaa myöten eikä hevoset hätkähdä,
niin mikä jottei. Tätä yritän itse tehdä aamuisin tai iltaisin;
alkaa veri kiertää vähän paremmin, kroppa vetreytyy ja fiilis
paranee.
Tarkoituksena on siis tehdä yksi liike
per hengitys. Eli sisäänhengityksellä heilautat kädet ylös,
uloshengityksellä rullaat alas. Sisäänhengityksellä kävelytät
kädet ja toisen jalan askelkyykkyyn jne. Tämä
liike kannattaa toistaa noin 3 – 5 kertaa, jotta saat hyödyt siitä
irti tai jos olet jo vanha konkari joogaamisessa niin tee ihmeessä
enemmänkin.
Kolmas harjoitus onnistuu hevosen
selässä. Tätä teen itse paljon. Eli aloitat ratsastamalla
jonkun helpon tehtävän tai tien, esimerkiksi voltin. Tee
ensimmäinen voltti siten, että keskityt ainoastaan käsiesi
asentoon, toisella voltit keskityt vaikkapa jalkoihisi, kolmannella
keskikroppasi asentoon, neljännellä istuinluihisi ja viidennellä keskity kuuntelemaan hevosen askeleita.
Volttia ei tietenkään tarvitse toistaa samaan suuntaan joka kerralla ja voit myös keskittyä muihin asioihin, tärkeää on kuitenkin,
että käytät tiedostamisessa jotain aistiasi. Älä jää
ajattelemaan liikaa, keskity vain siihen, miltä liike tuntuu tai
missä asennossa jalkateräsi jalustimessa lepäävät.
Samantyylistä harjoitusta voi myös
muunnella ja
tämä onnistuu parhaiten ehkä juoksutuksessa,
taluttaessa tai vaikka niin, että istut itse selässä jonkun
pitäessä hevosta kiinni. Ratsasta kierros silmät kiinni,
keskittyen pelkästään siihen, mitä kuulet. Seuraavalla
kierroksella voit avata silmät ja keskittyä siihen, miltä hevonen
näyttää (tässä kohtaa taluttaja on hyvä apu jos hevonen on
herkkä ratsastajan painonmuutoksille), kolmannella kierroksella
laitat taas silmät kiinni ja keskityt siihen, miltä hevonen allasi
tuntuu ja miten se liikkuu.
Lopuksi voit vaikka pysähtyä ja
silittää, rapsuttaa ja taputtaa hevosta, tunnustella sen karvaa ja
lihaksia. Kyseinen harjoitus toimii myös ennen selkään
nousua, jos malttaa hetken pysähtyä, keskittyä ja kuunnella.
Jos on mahdollisuutta, suosittelen
ehdottomasti urheilupsykologi Anna Andersénin luentoa
Tietoisesti taitava ratsastaja, jolla itsekin kävin tammikuun lopulla. Siitä asti olen
kiinnittänyt paljon enemmän huomiota siihen, millainen olen
hevosten kanssa ja miten voin esimerkiksi rauhoittaa itseni jos joku
tilanne jännittää. Nykyään on älyttömän vaikea keskittyä
vain yhteen asiaan kerrallaan, kun esimerkiksi jo televisiota
katsellessa tulee käyttäneeksi tuplaruutua ja tsekkailtua samalla
kännykkää. Onneksi kaikkea kuitenkin pystyy harjoittelemaan ja kehittymään paremmaksi!
Mites te? Onko teillä mitään
luottokikkoja, joilla saatte itsenne rauhoitettua ja keskittymään
meneillään olevaan tehtävään? Vai ootteko aina ihan
kylmänviileitä ja rautahermoja siellä satulassa tai tallilla?
Kertokaa ja jakakaa kokemuksia, jos teillä on jotain hyviä vinkkejä
miten olla tietoisempi ja keskittyä paremmin.