Pieni kullanmuru

Roosa oli kaksitoistaviikkoinen jäädessään orvoksi. Nyt tragediasta on vierähtänyt vähän yli kolme viikkoa ja surun pahin verho on laskeutunut. Pahalta tuntuu yhä, mutta onneksi Roosa on kaikesta huolimatta kauhean reipas, ystävällinen ja kaunis pieni neiti. Vaikka alku oli pienellä kovin surkea, uskomme kaikki siitä kasvavan vielä jonain päivänä hienon hevosen. Vappu oli loistava äiti varsalleen ja ehti menneinä viikkoina jo opettaa Roosalle niin monia, hevosen elämän kannalta tärkeitä asioita. Elämä jatkuu.

Vapun Ilo 2009-2016

" Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso hauallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.

Kiitos, kun saatoit maailmaan kauneimman muiston, mitä kukaan voi antaa.

Sanoja

Vähän taas lisää varsakuvia. Mutta kai näitä nyt voi laittaa, kun varsat on vaan niin pienen hetken tällaisia palleroita. Mikä/mitkä oli teidän lempparikuvat?

P.S. Ihanaa ja turvallista juhannusta kaikille!

Varsa 2/2 maailmassa

31. päivä toukokuuta meille syntyi toinen varsa. Tällä kertaa islanninhevonen ja ori. Utelias ja rohkea ja erityisen itsenäinen. Tuottaa joskus hankaluuksia saada poikaa kulkemaan kiltisti äitinsä perässä kun toinen haluaisi vain juosta ja tutkia maailmaa. Fun fact muuten: tämän pojan pitäisi WorldFengurin mukaan olla viisikäyntinen ja meistä jo vähän näytti että se olisi esittänyt passia kun se juoksenteli onnessaan pihalla... :D 

Draumur fra Tuomela

i. Rödull frá Holtsmúla

e. Hugmynd frá Skardi

s. 31.5.2016

Pikkuhepun nimi tarkoittaa suomeksi "unta". Se näytti niin uneliaalta (näyttää vieläkin) kun menin sitä ensimmäisen kerran katsomaan, ehkä vähän omissa maailmoissaan olevaltakin. Nimikirjaa selaillessani etsiskelin nimeä joka kuvaisi uneliasta, höpsöä, jopa laiskaakin hevosta. Laiskaksi ei kyllä poikaa voi sanoa hyvällä tahdollakaan, niin reipas se on. 

  Kyllä ihminen vaan voi olla niin onnellinen tälläisistä pienistä palleroista. Ihanaa!

Varsaonnea

" Pikku varsalleni, villi tammalleni,
ei ole vielä kenkiä annettu.
Isä kauppaan meni,
varmaan kengät on jo kotiin kannettu.
Jospa ei, jospa ei, jos ei olekkaan,
saahan se, saahan se, minun kengilläni
lähteä laukkaamaan. "

t. Kapakosken Roosa

P.S. Meille syntyi eilen myös toinen pikkuinen. Siitäkin pienestä pojasta saatte kuvia piakkoin! ♥

Kesän ensimmäinen pikkuinen on täällä

Ja itseasiassa samalla se on meidän tallin ensimmäinen suomenhevosvarsa ikinä.

"Roosa"

tamma
Emä: Vapun Ilo
Isä: Vokmar
syntynyt: 4.5.2016

Tehtävä: ota hieno ja taiteellinen kuva varsasta vastavaloon

Todellisuus: varsa juoksee onnellisena ympäriinsä ja kuvat epäonnistuvat

Liikaa ihmeteltävää, ehtii vain vähän tutkia ruohoa - sekunti tämän kuvan jälkeen pikkuneiti oli jo taas menossa

Neljäs päivä toukokuuta Roosan päivänä (heh, voi kun me ollaan niin mielikuvituksekkaita nimien keksimisessä) saapui maailmaan tälläinen pieni tytöntyllerö. Isokokoinen, pieni tähti otsassa ja yksi puolisukka vasemmassa takajalassa. Saanhan jäädä ihan vaan hetkeksi tähän ihanaan, vaaleanpunaiseen varsakuplaan olemaan? Ostin muuten hevosmessuilta vaaleanpunaisen varsariimun ja vaikka sanoinkin tasa-arvon nimissä, että sitä voi käyttää ihan yhtä hyvin myös orivarsa niin kyllä se nyt tämän tytön päähän menee.

Näin on varsa 1/2 ulkona. Toinen olisi vielä tulossa, noin kuukauden päästä.

Eikö varsat olekin vaan niin se kesän the juttu?

Mikä on pitkäkoipinen, tutiseva ja tykkää leikkiä?

No varsa! Ihana pieni varsa. Meillä onkin vierähtänyt jo muutama vuosi siitä kun viimeisin varsa on syntynyt - 2013 Fyla frá Tuomela, tutummin Kikru. On siis jo kulunut liikaa aikaa siitä kun viimeksi näin ihanan pienen pikkuriikkisen hevosen poikasen. Tänä vuonna niitä olisi meidän tallille tulossa toivottavasti kaksin kappalein, jos kaikki menee hyvin. Ja nyt - mikä jännittävintä - meille olisi tulossa issikkavarsan lisäksi pieni suomenhevosvarsa!

Tässä eräs meidän kasvatti vuodelta 2008!

Iihihi, oon niin innoissani! Rakastan varsoja. Varsat on niin pieniä ja höpsöjä ja ihania. Varsojen kanssa on muuten oltava myös tarkkana - ne oppii niin äärettömän nopeesti esimerkiksi ei-toivotun taskujen hamuilun tai näykkimisen. Älä siis anna sen pienen pehmeän, hampaattoman suun leikkiä sormillasi tai hiuksillasi - se kostautuu varmasti myöhemmin! :D
  Erään päivän kahdeksan vuotta sitten muistan kuin eilisen. Oltiin menossa muutaman kaverin kanssa hakemaan paria tammaa laitumelta. Laidun on vähän mäkinen, joten jouduttiin kävelemään mäki ylös, että päästäisiin heppojen luo mäen taakse. Siinä me käveltiin ja naurettiin, kunnes joku huomasi epämääräisen hahmon seisoskelemassa hevosten luona. Siis mitä. Tihrustin ja tihrustin ennen kuin tajusin sen - siellähän oli varsa! Hirveällä kyydillä ja huudon siivittämänä lähdettiin juoksemaan alamäkeen kohti tallia: "Siellä on varsa! Äiti, siellä on varsa!" Sinne se oli putkahtanut laitumelle pieni. Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen varsa, joka meillä on onnistunut syntymään laitumelle.

Yritin löytää koneelta kaikki mahdolliset varsakuvat, mutta en löytänyt kuin pari :( voihan nyyhky ja surku. Onneksi netissä on ihania ihmisiä, jotka tarjoavat maailman söpöimpiä varsakuvia käyttöön, esimerkiksi tämä! Saatte te lukijatkin pientä silmänruokaa. Onhan niitä kuvia tullut otettua aina kun mahdollista, lähinnä siitä syystä, että varsa-aika kestää vain sen muutaman kuukauden ja ennen kuin huomaakaan, on pienestä karvapallerosta kasvanut iso murrosikäinen kakara. 

  Harmittaa, etten ole ikinä nähnyt varsomista. Pienenä kuvittelin, että tottakai näkisin sen - kunhan vaan valvoisin ja odottaisin karsinan ovella - kyllä se sieltä putkahtaisi maailmaan meikäläisen silmien alla. Oi voi, kuinka väärässä olinkaan. Kaksitoista varsaa ja lähes kymmenen vuotta myöhemmin en ole vieläkään onnistunut näkemään varsomista. Kyllä ne hevoset on vaan niin jumalattoman ovelia. Vaikka olisit silmät ristissä onnistunut valvomaan koko yön, tulee se hetki jolloin käännät selkäsi kymmeneksi sekunniksi ja kun käännyt takaisin, on tammamammasi vierellä yhtäkkiä pieni, märkä kasa. Miten? Miten ne oikein tekee sen? Sen täytyy olla taikuutta. (tai sitten vaan jotain evoluutiobiologiaa, joojoo tiedetään) 

Nämä kaksi äärettömän upeaa kuvaa täältä. Muistakaa, että esimerkiksi Flickr-kuvia kopioidessa vain tietyt lisenssit sallivat sen, esimerkiksi juurikin Creative Commons.

Nyt hankinnassa on kuitenkin sellainen tallikamera. (miksi niitä kutsutaan?) Hihhei. NYT jos koskaan on meikäläisen pakko nähdä se varsominen. Se on vaan nähtävä.  Toisen hevosen laskettu aika on siinä ihan vähän vapun jälkeen ja toisen toukokuun lopussa. Innostuin jo hevosmessuilta ostamaan maailmansöpöimmän, vaaleanpunaisen varsariimun! Tulkoon tamma taikka ori, niin se menee sen päähän, jonka väritykseen se sopii!

Tämäkin kuva täältä.

Jee, ihania varsoja ja ihana kesä! Onko teillä tiedossa tulevia varsoja tai onko jo mahdollisesti syntyneitä?