On olemassa enää vain kaksi vuodenaikaa

Eräänä sumuisena iltapäivänä (näkyvyys oli oikeasti siis jotain viisi metriä) liukastelimme minä liukastelin ystäväni ja tämän ponin kanssa kohti kenttää. Siinä tulimme pohtineeksi asiaa nimeltä maneesi. Millaista olisi olla maneesitallilla? Mitä luksusta se olisikaan.

Mielikuvissamme maneesitallin ratsastajilla on aina klipatut, kiiltävän rautiaat puoliveriset alla, punaiset pitkähihaiset yllä ja kiiltävät kannukset jotka harjoitusravin tahdissa soljuvat kevyesti hevosen kylkiin. On valkoiset pintelit ja karvareunaiset putsit, juuri pesusta tullut satulahuopa sekä hepan kankkujen peittona enkkuviltti. Myös muut villaviltit sallittakoon.

  

Ratsastaja istuu hyvässä ryhdissä loisteputkilamppujen alla, vatsalihakset pysyvät napakasti sisään vedettyinä, pää lepää rennosti selkärangan jatkeena ja kädet ovat pehmeän joustavat sormien pidellessä kankiohjia. Hevonen liikkuu eteenpäinpyrkivästi, miellyttävästi ja sulavasti. Ei yhtään pukkia - tai ehkä hallittu ilopukki irrottavan laukkapyrähdyksen lopuksi - vaan selkää venyttävää ravia, jossa ratsastaja ei koskaan kevennä liian isosti. Hevonen ja ratsastaja näyttävät suorastaan sulautuvan maneesin kaikuvaan ilmapiiriin kuin olisivat aina siellä olleet. (todennäköisesti ovatkin)

Kuva täältä 

Ja sitten olemme me - ulkoratsastajat, olosuhteiden uhrit ja raivoisat taistelijat. Ennen tallille lähtöä vilkaistaan eteisen seinässä olevaan lämpömittariin ja päätetään, laitetaanko päälle toppatakki vai pilkkihaalari. Hevosta ei auta klipata talvisin sillä, noh, jäätymiskuolema uhkaa nakupollea. Tosin eivät nykyajan talvet juuri pakkasta näe, joten ehkä karvanpoistokonettakin voi hevoselle näyttää jos tullaan kinkkisen hevonen ei kuiva millään -tilanteen eteen. 

Kun pakkanen ei uhkaa nelijalkaisen ystävän selkään hyppäämistä, sen tekevät joko jää, lumi tai niiden kahden puute taikka liiallinen määrä. Joista nykyajan talvet ovat useimmiten jäisiä ja vähälumisia. Huonoimmalla onnella ensimmäisenä päivänä on satanut lunta, seuraavana päivänä vettä ja kolmantena pakastanut. Neljäntenä päivänä ratsastushetki on enää toiveajattelua. Meillä ei ole enää kesää tai talvea ja niiden mukanaan tuomia helteisiä käyntilenkkejä metsän viileydessä tai umpihankilaukkoja kirpeässä pakkassäässä. Oih, olisipa. On enää kevät ja syksy, loska ja jää, vesisade ja pimeys.

"Ai mikä lumimyrsky? En mä vaan huomaa." (c)

"Tavallisilla" hevosilla on askellajeissa yleensä vain kolme vaihtoehtoa, joista on helppo valita ja hevonenkin pystyy yleensä nopeasti sopeuttamaan askeleensa siihen askellajiin mitä kulloinkin mennään - pohjasta riippumatta. Mutta islanninhevonen. Kun pohja on huono, ei vain pääse etenemään puhtaassa ja hyvätahtisessa töltissä, vaan meno on mitä tahansa ravin, nopean käynnin ja tasajalkahyppelyn välimaastosta. Siitä sitten vain kisoihin.

Oi Suomen talvi, minkä oletkaan meille tehnyt!

P.S. Kertokaa nyt te muutkin millaset meiningit teillä on sielläpäin ratsastaa? Koetteko autuaita hetkiä maneeseissa vai pusketteko läpi tuulen ja tuiskun pelloilla?

P.P.S. Mitä tapahtui loppupostauksen fonttikoolle? Hyvä kysymys.

Vesinorot kasvoilla ja mutaa saappaissa

Huh, hellettä! On meinaan ollu semmoset hellekelit ainakin täälläpäin että ihan heikompaakin hikoiluttaa. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja hevoset heiluttelevat laiskasti häntiään kärpäsille.

Okei, vähän juksasin. Vettä sataa ilmeisesti nyt kymmenettä päivää kun sain vasta nyt aikaiseksi julkaistua postauksen. Hassusti kävi - luulin, että olin ajastanut tälle viikolle kaksi postausta, mutta en näköjään ollutkaan. Saatte nauttia niistä sitten ensi viikolla. :-)

Sanokaa sitten, kun nää varsakuvat alkaa tulla korvista ulos - ei meinaan löydy enää kamerasta muita kuvia

Ja jos nyt oikeasti puhutaan säästä, niin tuollahan on varsin mainio keli. Puut taittuu kaksinkerroin juurestaan, avonaiset ikkunat paiskautuu milloin kiinni ja milloin auki, vettä tulee vaakatasossa ja hiekkakin voi näemmä muuttua mutavelliksi. Sellaista. Helppoo ja kivaa.

Toisaalta, milloin sitä ihminen muka tuntisi itsensä enemmän eläväksi kuin silloin, kun talsii pitkin laitumen reunoja tarkistamassa kaatuneiden puiden tekemiä vahinkoja? Sadetakin helma tiputtaa kaikki vedet vaaleanpunaisille velourhousuilleni (hyvä väri tallille noin muutenkin), "vedenpitävät" hanskat on kastuneet läpi jo ensimmäisestä ulkoilmakosketuksesta ja irtonaiset hiussuortuvat liimautuvat naamalle. Voiko siinä muka väittää, ettei tuntisi olevansa elossa? 

P.S. Villasukat ja pitkävartiset kumpparit on näinä päivinä pelastavat enkelit.

P.P.S. Sisälle tullessaan voi aina keittää ihanat lämpimät kaakaot ja kietoutua vilttiin, nam.

Hepat muuten tykkää. Paitsi Rölli. Minusta vähän tuntuu, että se poika on tehty sokerista, sillä nyt kun oon menny hakemaan sitä kaatosateessa laitumelta, niin se vaan töröttää portin lähellä pää riipuksissa elämään luovuttaneen näköisenä. Jännä juttu. 

Tammat on sitten vähän eri maasta - yksi päivä jylisi ukkonen ja tosiaan ne pienimmät puut taittui tuulessa kaksinkerroin, mutta Inkku ei mammansa kanssa olisi tullut millään sisälle. Sain taas talsia litimärkänä keskelle laidunta, ennen kuin suostuivat hitaasti alkaa löntystellä sisätiloja kohti. 

Varmaan joku nyt ajattelee, että meikäkin on tehty sokerista, kun sanon näin; enpä ole hevosen selkään näillä keleillä hypännyt ollenkaan. Pieni sade ei haittaa, parantaa vaan suoritusta kun ei ole kaikenmaailman hyppiäisiä ja polttiaisia häiritsemästä. Mutta tuonne säähän ei ihan heti kehtaa lähteä. Jäädään ratsuinemme vielä kaatuvan puun alle tai sitten maailman hirvein sadetakin lieve lehahtaa tuulessa. Ehkä olen vähän ylireagoija, mutta en nyt ihan ehdoin tahdoin halua mennä hevostani tai itseäni loukkaamaan. Varsinkaan, kun Rölli ei ole ihan siitä pommi voi räjähtää vieressäni enkä pelästy -päästä olevia hevosia.

Onko teillä ollut mitään ongelmia tän myrskysään kanssa? Mikä on ollut teidän heppojen reaktio huonoon keliin? 

Kesäloma? Kyllä.

Vaikkakin tämä kyseinen jokaisen ihmisen suomalaisen onnen ja ilon ajanjakso alkoikin ainakin täälläpäin näin surkeassa säässä, niin toivottavasti kaikilla on alkanut kesä hyvissä fiiliksissä! Paljon onnea myös kaikille valmistuneille!

  Aiemmin talvella varatessani valmennusta kesäkuun alkuun, en tajunnut sen osuvan juuri valmistumisviikonlopulle. Noh, first things first - en tietenkään halunnut missata hyvää tilaisuutta ratsastaa jonkun ohjauksessa mutta en kuitenkaan halunnut missata ystävieni lakkiaisia ja valmistujaisjuhlia, joten mahdutin viikonlopun ihan tupaten täyteen kaikkea. Kiire olisi sana joka kuvaisi viime viikonloppua hyvin.

Sunnuntaina oli niin kylmä, että sai ratsastaa hupparissa eikä tullut edes hiki. Perjantaina ja lauantaina sai sitten kilistellä skumpalla oikein olan takaa.

Mutta ei tietenkään saisi valittaa - on loma ja on kesä. En vain ole vieläkään oikein lomafiiliksissä, itseasiassa eilen kirjoitin vahingossa kaverilleni että joo, olen menossa maanantaina kouluun - eikun mitä?

Summer bucketlistiä, (miten toi muuten suomennetaan?) sekä hevosellista että ei-hevosellista olen koittanut tänään vähän mietiskellä, mutta en ole oikein päässyt puusta pitkälle sen kanssa. Eiköhän sekin tästä vielä järjesty. Ainakin haluaisin päästä uittamaan hevosia ja laukata pellolla päättömästi ja ratsastaa ilman varusteita ja... Niin paljon kaikkea, niin vähän aikaa.

Meidän pieni poika, joka syntyi toukokuun viimeisenä päivänä. Utelias ja itsenäinen kuin mikäkin iso heppa.

Oikeastaan tämä kyseinen keli on mitä parhain hevoshommia ajatellen - hepat rakastavat kun ei ole liian kuuma eikä liikaa hytyköitä. Jos meidän kesäihottumapolleilta kysyisi niin ne varmasti seisoisi koko kesän mieluummin jossain Siperiassa. Loistava keli ratsastaa myös - ei liian kuuma, eikä liikaa hytyköitä. Meillä meni Röllin kanssa viikonlopun valmennuksetkin ihan loistavasti kun poika ei liikaa häiriintynyt mistään turhista kärpäsistä tai laiskistunut kuumuudesta. Salaa silti toivon niitä hellekelejä, edes hetkeksi, niin voisi hyvällä omalla tunnolla vain löhötä päivän.

Nyt siis nauttikaa kaikki kesästä, olitte sitten töissä tai lomailemassa ja palataan asian äärelle hyvin piakkoin!

Varsaonnea

" Pikku varsalleni, villi tammalleni,
ei ole vielä kenkiä annettu.
Isä kauppaan meni,
varmaan kengät on jo kotiin kannettu.
Jospa ei, jospa ei, jos ei olekkaan,
saahan se, saahan se, minun kengilläni
lähteä laukkaamaan. "

t. Kapakosken Roosa

P.S. Meille syntyi eilen myös toinen pikkuinen. Siitäkin pienestä pojasta saatte kuvia piakkoin! ♥

Kesä, oi kesä, olen ikävöinyt sinua jo syyskuusta

Mielikuvissani kesä on aina lämmin, yöt valoisia, sateet ovat korkeintaan raikkaita minuutin mittaisia kuuroja ja aurinko paistaa. Todellisuudessa aamulla ruoho kastelee jalat, päivällä on liian kuuma ratsastaa, polttiaiset ja kärpäset pörräävät ja ihottumaloimet on revitty rikki alle viikossa.

  Noh, ehkei ihan niinkään. Melkein ainakin. Kaikki kesäihottumahepan kanssa toimivat ainakin tietää sen miten loimet menee rikki. Ainakin toivottavasti vai onko meidän hepat muka ainoita? :D Syksyllä ja keväällä ei koskaan tiedä kumpaa ikävöi enemmän - pikkupakkasia ja puuterilunta vai lämpimiä juhannuspäiviä. Molemmissa on puolensa. Ihan oikeasti on - tiedän että siellä on niitä jotka ovat henkeen ja vereen kesäihmisiä, mutta on se talvikin ihan yhtä kiva!

Kummasti herää tässä vaiheessa muuten halu suunnitella kesää. Olisi mahtavaa viedä hepat vähäksi aikaa mökille laitumelle ja ratsastella siellä rauhallisia metsäteitä - tulisi vähän vaihtelua ainaiseen puurtamiseen. Ehkä se onnistuisi, saa nähdä. Olisi muuten ihan mahtavaa päästä uittamaan hevosta! En ole tainnut koskaan uittaa hevosta muuta kuin vähän käynyt rantavedessä pärskimässä. Sekin varmaan pitäisi kokea - ehkä tänä kesänä?

Ja ennen kesää olisi muuten hankinnassa se pitempi putki - vihdoin! Ei sitten muuta kuin kamera käteen ja räpsimään. Kävi muuten pieni kämmi tuon analogisen kameran kanssa (mikä se on? filmikamera?) heheh... Ostin siihen tosiaan filmirullan tammikuussa ja nyt viime viikolla otin viimeiset kuvat ja ihmettelin, että miksi ihmeessä se kelaa filmiä yhä, vaikka filmin pitäisi olla jo loppu. Noh, pikaisen selvittelyn jälkeen selvisi, että eihän se filmi ollut kelautunut koko aikana eikä näin ollen yhtäkään kuvaa ollut kyseiseltä ajanjaksolta tallentunut. Voihan kökkeli. Noh, nyt uusi yritys.

Ehdottomin lempijuttuni kesässä on se valon määrä josta olen ennenkin puhunut. Rakastan valoa kuin hullu puuroa (mikä ihmeen sanonta tuokin on). Tuntuu, että aikaa riittää loputtomiin ja ratsastamaankin voi mennä vaikka yöllä! Okei, no ei ehkä ihan. Kesäillat on niitä täydellisimpiä. Oon nyt ihan uppoutunut tähän kesäfiilistelyyn, rakennan jo mökkisoittolistaani ja suunnittelen, mitä kaikkea teen hevosten kanssa kunhan vain lämpö alkaa meitä helliä. Esim. menen laitumelle ja hyppään hevosen selkään chillaamaan. Heh.
  Kesällä on muuten ihan ääretön määrä erilaisia hevostapahtumia! Tarkoitus olisi mennä tottakai katsomaan islanninhevosten SM:t, suomenratsujen kuninkaalliset ja kaikkia muita mahdollisia joita eteen tulee. Parasta!

P.S. Oon varmasti unohtanut kertoa, mutta jos kaikki menee hyvin, on meidänkin tallilla kesän alussa kaksi pitkäkoipista silkkiturpaa... Hihih. Tosiaan, varsauutisia. Kerron näistä sitten erikseen erillisessä postauksessa - saatte kuulla vähän mahdollisia väriyhdistelmiä ja muita kutkuttavia asioita ;) Nyt jätän teidät haikailemaan kesää ja miettimään vaikka mahdollisia kesäsuunnitelmia! 

Onko teillä kesäsuunnitelmia, hevosiin liittyen tai ilman hevosta?