Ollakseni rehellinen

Pitkä hiljaisuus on varmasti teille tuntunut ikuisuudelta (ja osittain kyllä niin minullekin), mutta siihen on ollut syynsä. En olisi ikinä uskonut, että koulu voi stressata niin paljon kuin viime aikoina. En jaksanut edes avata läppäriä, saati, että olisin kirjoittanut postauksia, niin paljon kuin kirjoittamisesta nautinkin. Istuin kemian kertauskirja edessäni ja mietin, miten hitossa ajattelin voivani ikinä saada siitä eximian. (Ja jep, alustavien perusteella arvosanani edustaa tosiaan enemmän A:ta kuin L:ää)

We are back in business ja better than ever!

  Nyt vihdoin olen saanut koulun alta pois - lopullisesti. (Ainakin vähintään ensi syksyyn asti...) Kaiken kattavien stressisairastumisten jälkeen olen oikeasti vasta nyt pystynyt keskittymään kaikkeen paljon täydemmällä teholla. Väitän että lukio osaa olla rankkaa ja väitän myös olevani ihminen, joka stressaa paljon ja yrittää kompensoida alisuorittamistaan itsensä piiskaamisella, jolloin kaikki kaatuukin yllättäen päälle. Sama pätee myös ratsastukseen, niin surullinen kuin siitä asiasta olenkin. En ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään erityisen suorittajaluonteena, mutta näköjään olenkin - ainakin jonkinasteinen. Meditaatio ja hathajooga, olen tulossa luoksenne. Kohti parempaa stressinhallintaa.

  Hassua muuten, että nyt kun kirjoituksista on kulunut aikaa, alkaa jossittelu. Kuinka olisin voinut lukea paremmin, enemmän ja panostaa taas siihen ja siihen enemmän. Ah, kuinka turhaa ajatustyötä. Jos siellä nyt on samassa jamassa olevia lukijoita, niin älkää huoliko - selviätte kyllä, vaikka se vaatisikin flunssakierteen ja tuhat angiinaa keuhkoputken- ja poskiontelontulehduksella ryyditettynä. Noh, vitsi vitsi, mutta tosiaan - ottakaa iisisti. Lukio on oikeasti hauskaa aikaa ja kyllä me aikaamme mieluummin hevosen selässä viettävätkin saamme sieltä lopulta lakit kouraan.

Toivottavasti ei mennyt liikaa avautumiseksi, mutta itse pidän siitä, kun ihmiset tuo itseään blogeissaan "lähemmäs" lukijoitaan ja paljastaa palasia sielustaan. (voiko noin edes sanoa?)

Nähdään taas pian! Tällä kertaa aion avata koneeni iloisemmalla mielellä!

Kesäloma? Kyllä.

Vaikkakin tämä kyseinen jokaisen ihmisen suomalaisen onnen ja ilon ajanjakso alkoikin ainakin täälläpäin näin surkeassa säässä, niin toivottavasti kaikilla on alkanut kesä hyvissä fiiliksissä! Paljon onnea myös kaikille valmistuneille!

  Aiemmin talvella varatessani valmennusta kesäkuun alkuun, en tajunnut sen osuvan juuri valmistumisviikonlopulle. Noh, first things first - en tietenkään halunnut missata hyvää tilaisuutta ratsastaa jonkun ohjauksessa mutta en kuitenkaan halunnut missata ystävieni lakkiaisia ja valmistujaisjuhlia, joten mahdutin viikonlopun ihan tupaten täyteen kaikkea. Kiire olisi sana joka kuvaisi viime viikonloppua hyvin.

Sunnuntaina oli niin kylmä, että sai ratsastaa hupparissa eikä tullut edes hiki. Perjantaina ja lauantaina sai sitten kilistellä skumpalla oikein olan takaa.

Mutta ei tietenkään saisi valittaa - on loma ja on kesä. En vain ole vieläkään oikein lomafiiliksissä, itseasiassa eilen kirjoitin vahingossa kaverilleni että joo, olen menossa maanantaina kouluun - eikun mitä?

Summer bucketlistiä, (miten toi muuten suomennetaan?) sekä hevosellista että ei-hevosellista olen koittanut tänään vähän mietiskellä, mutta en ole oikein päässyt puusta pitkälle sen kanssa. Eiköhän sekin tästä vielä järjesty. Ainakin haluaisin päästä uittamaan hevosia ja laukata pellolla päättömästi ja ratsastaa ilman varusteita ja... Niin paljon kaikkea, niin vähän aikaa.

Meidän pieni poika, joka syntyi toukokuun viimeisenä päivänä. Utelias ja itsenäinen kuin mikäkin iso heppa.

Oikeastaan tämä kyseinen keli on mitä parhain hevoshommia ajatellen - hepat rakastavat kun ei ole liian kuuma eikä liikaa hytyköitä. Jos meidän kesäihottumapolleilta kysyisi niin ne varmasti seisoisi koko kesän mieluummin jossain Siperiassa. Loistava keli ratsastaa myös - ei liian kuuma, eikä liikaa hytyköitä. Meillä meni Röllin kanssa viikonlopun valmennuksetkin ihan loistavasti kun poika ei liikaa häiriintynyt mistään turhista kärpäsistä tai laiskistunut kuumuudesta. Salaa silti toivon niitä hellekelejä, edes hetkeksi, niin voisi hyvällä omalla tunnolla vain löhötä päivän.

Nyt siis nauttikaa kaikki kesästä, olitte sitten töissä tai lomailemassa ja palataan asian äärelle hyvin piakkoin!

Tää on nyt se virallinen kesänaloitus

Huhhuh! Lämmintä ja kivaa.

Oon ollut äärimmäisen laiskana vappua edeltäneellä viikolla. Kuten ehkä tästä postausten määrästä saattaa huomata - zero. En ratsastanut kertaakaan. En siis oikeasti kertaakaan. Hepat sai viettää ihan vapaaviikon. Ihan käsittämätöntä. Tällä viikolla oon onneksi petrannut asiaa ja hepat on palanneet takaisin sorvin ääreen. Joskus tekee ihan hyvääkin pitää pientä vapaata. vaikka rakastankin ratsastusta aivan äärettömästi, löytyy pienen tauon jälkeen aina yksi ylimääräinen vaihde omaan tekemiseen. Jaksaa taas antaa sen 110 prosenttiä tälle.

 Vielä hetki sitten näytti tältä. Epätoivoinen Inkku hamuilee pienimpiäkin ruohonkorsia kohti.

Ja nyt vihertää jo ihan kunnolla. Tää tuli ihan sormia napsauttamalla ja Röllillekin syttyi hullunkiilto silmään.

Täällä päin on muuten jo ihan vihreetä, pollet on menny aivan hulluiksi tästä ihanan, rehevän ruohon määrästä. Inkku on aina ollut niin perso ruualle ettei tottakaan, mutta nyt täytyy senkin opetella pientä kärsivällisyyttä laidunruohon suhteen. Kaviokuumeesta toipuva täytyy aina totuttaa "hiljaa hyvä tulee" -menetelmällä, etenkin näin keväisin. (Vai onks tää nyt sit kesä jo kun saa kulkea shortseissa?) Jos en ihan väärässä ole, niin edellisyönä oli jopa pientä pakkasta. Hyvä asia hytyköiden ja kesäihottumaisten kannalta, huono asia ruohon ja laiduntamisen kannalta.

Innostuin piirtämään pitkästä aikaa lyijykynillä. Ihan kivojahan niistä tuli, vaikkakaan ei ihan malliensa näköisiä.

Rölliä olen odottanut hierottavaksi - tuntuu, että se on vähän jäykkä oikealta puolelta. Juoksuttaessa ei halunnut mennä oikeaan kierrokseen oikeastaan millään, joten varmaan pieni (tai iso) lihaskalvojen ja -jumien avaus olisi paikallaan. Laseriahan käytän tosi usein - päivittäin Inkun etukavioille, ruununrajaan sekä lautasille ja SI-niveleen, mutta voisi koittaa Röllillekin aina toisinaan jos joku paikka tuntuu ikävältä tai jumiselta. 

Vaikka ei varsinaisesti liitykään hevosiin, niin meidän hulivilipoika malttoi kerrankin pysähtyä, olihan siitä nyt kuva otettava.

Huomaa muuten ihanasti taas kerran, miten energiatasot oikein nousee kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja luonto vihertää. (Pitäisi varmaan tehdä tästä joku hyvänolonblogi kun en enää muusta puhukaan kuin hyvinvoinnista...:D) Voisi olla kohta aika jo mennä testaamaan metsäpolkuja, ehkä ne olisi jo näillä keleillä kuivaneet niin, että pääsisi hevosten kanssa luonnon helmaan. Peltolaukkaa en ole myöskään vielä uskaltanut kokeilla, kai ne pellotkin nyt olisi jo tässä vaiheessa kuivaneet? 

Nyt on muuten meidän tallista hävinnyt viimeinenkin oripoika. Okei, ei sentään hävinnyt vaan muuttunut ruunaksi. Vikingur, Röllin tarhakaveri on jo ihan selvästi alkanut kasvattaa ruunamahaa. Eikä ruunauksesta ole kuin pari viikkoa. On se jo ihan selkeä ruuna. Vikingur oli äärettömän lempeä luonteeltaan jo orina, vaikka tottahan ruunaus aina tasoittaa niitä keväisiä hormonihyppäyksiä. Hieno ori olisi siitä varmasti tullut, vaikkakaan jalostuskäyttöön se ei askellajiensa puolesta sitten olisikaan ehkä sopinut. Toisaalta parempi näin, aina on yksi huoli vähemmän kun kaikki poikapuoliset on ruunia :D

Talvella poika oli vielä autuaan tietämätön keväällä tapahtuvasta pallien lähdöstä... Kjeh.

Ja nyt meikäläinen suuntaa tästä parvekkeelta talliin - aamupäivällä (illalla) on vielä hyvää aikaa treenata hevosia kun ei ole niin järjettömän kuuma. Ja hei, kesälomaan on ainakin täälläpäin enää vajaa kuukausi! Kohta saa taas nauttia ihan kunnon lomasta. (Ei vaineskaan, meikähän lukee koko kesän ahkerasti kirjoituksiin ja pääsykokeisiin... not) Seuraavassa postauksessa nähdäänkin jo uuden elämän ihmeen parissa ;)

Näin sitä sairastutaan jokainen vuorollaan

Meidän kenttä ei ole vieläkään sulanut kokonaan. Tottakai sijainti metsän vieressä vaikuttaa, mutta se on vähän harmi, että ei pääse ottamaan kentän koko kapasiteettia käyttöön. Etenkin kun meillä maneesittomilla se outdoor season on every season.

Sinänsä kentän huonokuntoisuus ei ole haitannut koska olen itsekin ollut varsin huonokuntoinen - keuhkoputkentulehdus jyllää ja sehän ei ihan varmaan mene ohi ilman lepoa. En vaan malttaisi millään. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ihana kevätaurinko taivaalla ja minä sisällä pimennysverhojen takana. No, kun ei usko niin ei usko. Tänään uskaltauduin jopa kävelylenkille auringonpaisteen houkuttelemana, se oli ihan jees vaikka en millään olisi malttanut vain kävellä. Voi miksi ihmisen on niin hankala myöntää oma kyvyttömyytensä?

Tosiaan sen ihmeempiä treenejä en ole päässyt Röllin kanssa tekemään. Raah. Parhaani kuitenkin teen, oli ne olosuhteet mitkä tahansa. Torstaina iskin hetken mielijohteesta ystävälleni viestiä ja hän tuli ottamaan kuvia minusta ja Röllistä. Hienoja kuvia tulikin vaikka polle näyttää about siltä että se on pyörinyt mutavellissä ja hiekassa koko viikon. Nyt on taas vähän kuvamateriaalia postauksiin, inhottaa kun välillä olisi postausinspistä mutta ei lainkaan kuvia. Nyt on taas niitä hetkeksi. Kuvista siis iso kiitos Tiialle!

Koska oma ratsastukseni on ollut nämä viikot varsin puutteellista, olen käynyt pitämässä kaverilleni "valmennusta" (= yrittänyt esittää jokseenkin muka-ammattitaitoista opettajaa ja karjunut naama punaisena ulkoavuista). Vitsi se on kivaa! Rakastan "tuntien pitämistä" ja ohjausta. Parasta oli kun nuorempana autoin talutustuntilaisia lähitallilla. Ehkä miusta joskus tulee vielä ammattivalmentaja, we shall see...

Rölli oli tarkoitus klipata nyt kun ei ole enää ollut yöpakkasia mutta voi video kun se oli likainen. Tietenkään en saanut aikaiseksi pestä sitä heti, että se olisi ehtinyt kuivaa klippausta varten. No, onhan tässä vielä aikaa kun ei me mihinkään näytille olla vähään aikaan menossa. Ei se haittaa vaikka heppa näyttääkin vähän turalta :D

Ja Inkku. Se on vieläkin kipeä. Sitä on nyt hoidettu akupunktion ja laserin voimin, oon myös hieronut sen lautasille arnika+msm -geeliä. Auttanut se on, ehkä. Eläinlääkäri on tulossa katsomaan sitä ensi viikolla ja tavallaan olen helpottunut, tavallaan paniikissa. Eihän sitä ikinä tiedä mikä tuomio sieltä tulee vai tuleeko mitään. Ehkä enemmän kuin mitään muuta, pelkään sitä, että edes eläinlääkäri ei tiedä mikä Inkkua vaivaa. Seisoskellaan sitten kaikki vaan sormi suussa ja ihmetellään, että mikä on vikana. Kaikkein mystisintä tässä on, että se ei vaikuta yhtään kipeältä. Sen ruokahalu on vähintään yhtä suuri kuin aina ennenkin ja aina kun tallissa joku pyörii, se hörisee ja tulee rapsutettavaksi tai yrittää haukata palan viereisen karsinan kaverista. En tiedä, en käsitä, en ymmärrä.

Seuraavaan postaukseen voisin tehdä vaikka pienen koonnin näistä Tiian ottamista kuvista. Jostain syystä Rölli oli ihan kunnon linssilude ja mie sen sijaan näytän jokaisessa kuvassa hirviöltä. Toisia ei vain ole luotu kameran eteen, pitäisi se jo ilmeisesti uskoa. :D

Kuulumisia vko 11: Kevät, missä olet?

Olen talvi-ihminen. Ihan henkeen ja vereen. En tiedä mitään parempaa kuin kimalteleva hanki auringonpaisteessa, tykkilumen peittävät puut tai tähtikirkas taivas. Nyt kuitenkin kesähaaveet on täyttäneet meikäläisenkin mielen. Ei vitsi, olispa kesä. Sais ratsastaa t-paidassa, olis lämmin, aurinko paistais ja hevosilla läikehtivä kesäkarva. Kyllä mulla sitten taas kesällä vesisateen yllättäessä alkaa tulla ikävä talvea, joten nautitaan nyt kun voidaan. Vaikka toki talvellakin ärsyttää paksut vaatteet, joiden kanssa hädin tuskin pääsee selkään tai pohjat talvisin: liian liukasta, liian kova hanki, liikaa sohjoa... Näitä ongelmiahan ei tietenkään ole jos saa ratsastaa maneesissa. ;)

Käytin arvokasta opiskeluaikaani (lue= välttelin opiskelua) muokkailemalla ulkoasua. Voi video kun se vei aikaa, mutta sainpahan reunukset edes vähän nätimmän näköisiksi. Oon yhä ihan keltanokka bannereiden tekemisessä, mutta opettelua, opettelua... Kyllä se siitä. Joku päivä banneri on vielä henkeäsalpaavan hieno. Älkää häiriintykö, sillä muokkailen tätä vielä jonkun verran.

Tällä viikolla, kentän vaihtelevasta pohjasta huolimatta Rölli meni ihanaa ravia. Rentoa ja askelta venyttävää ravia. Kyllä siitä ajamisen mukaan ottamisesta treeneihin on ollut oikeasti hyötyä. Helposti poika kuitenkin rikkoo töltille esimerkiksi tiukassa kaarteessa tai huonommalla pohjalla, joten sitä pitää vielä treenailla lisää. Säännöllisellä treenillä on kuitenkin saatu Röllillekin, jolta ei siis se ravi ole ihan mielellään ratsastaessa lähtenyt, tosi selkeä ero töltin ja ravin välillä. Selkeästi nelitahtinen töltti ja selkeästi kaksitahtinen ravi. Siitä oon tosi iloinen - ehkä me vielä päästään sinne nelikäyntiluokkiin asti.

Niin ja se lauantainen valmennus - siitä postausta myöhemmin tällä viikolla ;) Ciao!

Kuulumisia vko 10: Kovan onnen poni

Ärsyttää. Ja harmittaa. Nyt tuntuu, että se "hevoseton on huoleton" -sanonta pitää paikkansa aivan täysin. Pari viikkoa sitten elättelin toivoa, että voisin kivuta jälleen Inkun selkään pitkän tauon jälkeen. Noh, sairaslomalla jatketaan sittenkin mutta ehkä tämä vielä tästä.

Tällä viikolla on ollut muuten niin jäätävä kelikin että oksat pois. Vaikka aurinko ei ees paista niin meikäläinen ei näe mitään. Niin kirkasta, että joudun käyttämään rumia aurinkolaseja tallilla ettei tarvitsis kokoajan olla siristelemässä. Sais nyt ees aurinko näkyä niin näyttäis ulkonakin vähän kivemmalta.
  Tajusin keskiviikkona, että matikan kirjotuksiin on enää kaksi viikkoa aikaa. Tajusin myös, että lukeminen ei oo tällä lukulomalla ollu ihan ensimmäisenä prioriteettina. Hups. Onneksi on aikaa uusia koko aine ensi syksynä jos nyt menee ihan penkin alle. Tää viikko on ollut muutenkin jotenkin hektinen: oon ollut opiskelun lisäksi töissä ja koulussakin pitäis keretä se muutama tunti viikossa käymään - sen lisäksi että olisi kiva ehtiä ratsastaa ja touhuta hevostenkin kanssa jotain. Noh, kyllä tää tästä. Paineen alla toimii yleensä tavallisesti skarpimmin, joten se on hyvä.
  Olin kuvailemassa Rölliä yks päivä kun se oli kaverinsa kanssa tarhassa. Putki ei vaan oikeesti enää riitä, hevoskuvaukseen (jos ei halua räpsyjä puolikkaista eläimistä) tarvitsee sen 70-200 mm tai vähintään 55-200. Toivottavasti saisin jomman kumman kohta aikaseksi hommattua. Kävin ostamassa kameranjalan (tripodin?) siinä toivossa että jos ei kukaan tule minua kentän laidalle kuvaamaan niin kuvailen sitten itse itseäni.
  Lauantaina suuntaan valmennukseen - valitettavasti en omalla hepalla mutta sieltä sitten laitan kuvamateriaalia jos sellaista saan jonkunlaista ja julkaisukelpoista. Näkyillään!