sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Vesinorot kasvoilla ja mutaa saappaissa

Huh, hellettä! On meinaan ollu semmoset hellekelit ainakin täälläpäin että ihan heikompaakin hikoiluttaa. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja hevoset heiluttelevat laiskasti häntiään kärpäsille.
Okei, vähän juksasin. Vettä sataa ilmeisesti nyt kymmenettä päivää kun sain vasta nyt aikaiseksi julkaistua postauksen. Hassusti kävi - luulin, että olin ajastanut tälle viikolle kaksi postausta, mutta en näköjään ollutkaan. Saatte nauttia niistä sitten ensi viikolla. :-)

Sanokaa sitten, kun nää varsakuvat alkaa tulla korvista ulos - ei meinaan löydy enää kamerasta muita kuvia

Ja jos nyt oikeasti puhutaan säästä, niin tuollahan on varsin mainio keli. Puut taittuu kaksinkerroin juurestaan, avonaiset ikkunat paiskautuu milloin kiinni ja milloin auki, vettä tulee vaakatasossa ja hiekkakin voi näemmä muuttua mutavelliksi. Sellaista. Helppoo ja kivaa.
Toisaalta, milloin sitä ihminen muka tuntisi itsensä enemmän eläväksi kuin silloin, kun talsii pitkin laitumen reunoja tarkistamassa kaatuneiden puiden tekemiä vahinkoja? Sadetakin helma tiputtaa kaikki vedet vaaleanpunaisille velourhousuilleni (hyvä väri tallille noin muutenkin), "vedenpitävät" hanskat on kastuneet läpi jo ensimmäisestä ulkoilmakosketuksesta ja irtonaiset hiussuortuvat liimautuvat naamalle. Voiko siinä muka väittää, ettei tuntisi olevansa elossa? 
P.S. Villasukat ja pitkävartiset kumpparit on näinä päivinä pelastavat enkelit.
P.P.S. Sisälle tullessaan voi aina keittää ihanat lämpimät kaakaot ja kietoutua vilttiin, nam.


Hepat muuten tykkää. Paitsi Rölli. Minusta vähän tuntuu, että se poika on tehty sokerista, sillä nyt kun oon menny hakemaan sitä kaatosateessa laitumelta, niin se vaan töröttää portin lähellä pää riipuksissa elämään luovuttaneen näköisenä. Jännä juttu. 
Tammat on sitten vähän eri maasta - yksi päivä jylisi ukkonen ja tosiaan ne pienimmät puut taittui tuulessa kaksinkerroin, mutta Inkku ei mammansa kanssa olisi tullut millään sisälle. Sain taas talsia litimärkänä keskelle laidunta, ennen kuin suostuivat hitaasti alkaa löntystellä sisätiloja kohti. 


Varmaan joku nyt ajattelee, että meikäkin on tehty sokerista, kun sanon näin; enpä ole hevosen selkään näillä keleillä hypännyt ollenkaan. Pieni sade ei haittaa, parantaa vaan suoritusta kun ei ole kaikenmaailman hyppiäisiä ja polttiaisia häiritsemästä. Mutta tuonne säähän ei ihan heti kehtaa lähteä. Jäädään ratsuinemme vielä kaatuvan puun alle tai sitten maailman hirvein sadetakin lieve lehahtaa tuulessa. Ehkä olen vähän ylireagoija, mutta en nyt ihan ehdoin tahdoin halua mennä hevostani tai itseäni loukkaamaan. Varsinkaan, kun Rölli ei ole ihan siitä pommi voi räjähtää vieressäni enkä pelästy -päästä olevia hevosia.


Onko teillä ollut mitään ongelmia tän myrskysään kanssa? Mikä on ollut teidän heppojen reaktio huonoon keliin? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, kunhan ne eivät sisällä turhia asiattomuuksia. Jokaiseen kommenttiin pyrin vastaamaan!