perjantai 25. maaliskuuta 2016

Miten lihasrevähdys parannetaan?

Viime päivät meidän tallin piha on ollut yhtä luistinrataa. Päivällä ne kohdat joihin aurinko mukavasti sattuu paistamaan, ovat ihan sulia mutta iltaisin ja varjoon jäävät kohdat ovat pelkkää peilijäätä. Kengättömien hevosten kanssa siitä ulosmeno on yhtä painajaista: en edes uskalla katsoa, milloin jalka lipeää ja joku lihas revähtää tai jotain vielä pahempaa. Kaikki hevosen jalkoihin liittyvät vammat ovat minulle painajainen. Ei hevonen voi liikkua (saati elää) kolmella jalalla, joten mikä tahansa jalkaan sattuva juttu pelottaa, liittyi se sitten kavioihin, jänteisiin, niveliin tai sitten niihin lihaksiin.



Alkupuheiden jälkeen varsinaiseen aiheeseeni eli Inkkuun: googlattuani ja googlattuani olen tullut siihen tulokseen, ettei kenelläkään hevosella ole ikinä koskaan ollut yhtäkään lihasrevähdystä tai sitten kukaan ei koskaan ole puhunut tai kirjoittanut niistä. Miten menee niiden oikeaoppinen hoito? Toimiiko hevosen lihasrevähdys samalla tavalla kuin ihmisellä? Onko lepo tärkeää vai kannattaako liikuttaa side- tai arpikudoksen pelossa? Kylmää vai kuumaa? Onko ruokinnasta apua? Paljon kysymyksiä pyörii päässäni tällä hetkellä, mutta vastauksia on vain ympäripyöreitä. 

Ratsastus ei tällä hetkellä ole ensimmäisenä mielessä Inkun kanssa toimiessa. Tavallaan se ei haittaa, koska nautin hevosten kanssa touhuamisesta muutenkin. On hyvää aikaa opettaa sille temppuja ja ajattelinkin, että opetan Inkulle askellajeihin ääniavut juoksutuksessa. Se auttaa ratsastuksessa ja ajamisessa paljon. Inkku on niin iso ja kömpelö, että sen on tärkeää hallita kaikki raajansa hyvin, kun se tekee jotain haastavampaa kuin vain jolkottelee tarhassa - siksikin lihaskunnon rakentaminen on niin tärkeää. 



Vakaasti uskon ja luotan siihen, että pääsen kesällä vielä Inkun selkään. Oli se sitten vaikka viisi minuuttia tai pelkkää istuskelua, niin uskon että siellä vielä olen. 
  Toisaalta luottamus hevoseen rakennetaan muualla kuin siellä selässä, joten tämäkin aika on meille tarpeen. Voin tehdä teille jossain vaiheessa postauksen erilaisista maastakäsin jutuista, mitä me ollaan Inkun kanssa tehty. On hauska huomata, miten hevostaan oppii tuntemaan päivä päivältä enemmän ja se oppii tuntemaan sinut ja luottamaan sinuun. Ja se on hienompi tunne kuin yksikään kilpailusijoitus.

Inkku on tässä niin hieno, mutta mie en tunnetusti oo mikään paras poseraaja... Kiitos ja anteeksi. 


Näiden talvisten kuvien myötä siirryn haaveilemaan kesästä, lämpimästä ja aurinkoisesta sellaisesta ja toivon, että ne ongelmatkin ratkeavat ennemmin tai myöhemmin ja tulee aika, jolloin saa vain olla ja nauttia. Viettäkäähän kiva viikonloppu, palaillaan asiaan ensi viikolla! Meikä jää kotiin nukkumaan kuumetta pois, joten ratsastamaankaan en ainakaan tänään pääse :(

P.S. Onko teillä mitään vinkkejä miten Inkun saisi syömään erästä lisäravinnetta josta se ei jostain syystä tykkää yhtään? (Cavalorin Muscle Force)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, kunhan ne eivät sisällä turhia asiattomuuksia. Jokaiseen kommenttiin pyrin vastaamaan!