"Kyllä minä oon nyt ihan oikeesti läsnä! Ai mutta mitäs mun pitikään tän jälkeen tehdä..."

Tiiättekö kun raahaudutte pitkän päivän jälkeen tallille ihan väsyneenä, toimitte ihan automaatiolla ja varustatte hevosen, jotenkin saatte kammettua itsenne vielä satulaan ja sieltä pois. Samantien kun ootte hypänneet alas, tai ehkä jo ratsastuksen aikana, tajuatte, että teillä ei oo hajuakaan mitä teette siellä? Joo, tuttu tunne – valitettavasti. Etenkin jos ratsastaa yksin eikä valmentaja ole vieressä kertomassa mitä pitää tehdä. Läheskään aina ei oo ajatus mukana siinä hommassa, kun pitää vaan ihan nopeasti mennä käymään tallilla ja liikuttamaan karvaturpa (vaikka ei se hevonen siitä yhdestä vapaapäivästä rikki meniskään).

Miksi näin sitten käy? Ratsastus on meillä usein lihasmuistissa, varsinkin jos on vähänkään kauemmin lajia harrastanut, jolloin kroppa toimii automaattivaihteella, vaikka mieli haahuilisikin muualla. Monet sanoo, että ratsastus on hyvää nollausta rankan päivän päätteeksi. Se on totta – jos osaa keskittyä ja suunnata omat ajatuksensa siihen, mitä on tekemässä eikä alitajuntaisesti miettiä mitä laittaa ruuaksi myöhemmin tai mitä kouluhommia on vielä tekemättä.

Tassu pystyyn ainakin meikäläiseltä, helposti tulee selattua snapchattia tai whatsappia kun talutan heppaa kentällä alku – tai loppukäyntejä. En keskity, en ole läsnä sen hevosen kanssa siinä hetkessä enkä pysty lukemaan hevosta. Eihän hevonen ymmärrä puhelinten päälle mitään, hevonen elää hetkessä ja yrittää jatkuvasti lukea johtajaansa (jonka ainakin työskentelytilanteessa tulisi olla se ihminen). Jos ihminen ei kuitenkaan ole läsnä kertomassa mitä tehdään, ei ole ihmekään että heppa tekee omia päätöksiä ja lähtee suuntaamaan kohti ruohotupsua.

No miten sitä läsnäoloa tai tietoista keskittymistä voi sitten harjoittaa? Itse olen kokenut todella hyviksi harjoituksiksi hengitysharjoitukset ja joogan/pilateksen. Hengitykseen keskittymisen on todettu parantavan keskittymiskykyä ja tietoisuutta ympäristöstään – ja siihenhän sitä tulisi hevosten kanssa pyrkiä. Joogassa ja pilateksessa tehdään liikkeet hengityksen tahtiin ja molemmat lajit myös lisäävät kropan hallintaa, jota ratsastuksessa tarvitaan paljon.

Haluan korostaa, että en siis ole mikään tietoisen läsnäolon, mindfulnessin tai meditaation ammattilainen tai edes ekspertti, vaan nämä ohjeet pohjautuu ihan miun omaan kokemukseen.

Monet on tähän harjoitukseen varmasti netissä törmänneet ns. “nukahtamisharjoituksena”, mutta koska tämä auttaa rauhoittamaan omaa sykettä, auttaa se myös rauhoittumaan esimerkiksi ennen kisasuoritusta. 4-7-8. Eli hengität sisään neljän sekunnin ajan, pidätät hengitystä seitsemän sekuntia ja lopuksi uloshengität kahdeksan sekuntia. Jos hengityksen pidättäminen tuntuu pahalta, voi sekunteja lyhentää esimerkiksi 3-4-6. Tärkeää on keskittyä hengitykseen ja siihen, että sisäänhengitys varmasti vie sen ilman keuhkonpohjiin asti. Muista siis käyttää palleaa ja anna vatsan nousta ja laskea hengityksen tahdissa.

Yksinkertainen aurinkotervehdys toimii myös, sitä voi tosin olla hankala tehdä tallilla. Toisaalta, jos talvivaatteet antaa myöten eikä hevoset hätkähdä, niin mikä jottei. Tätä yritän itse tehdä aamuisin tai iltaisin; alkaa veri kiertää vähän paremmin, kroppa vetreytyy ja fiilis paranee.

Tarkoituksena on siis tehdä yksi liike per hengitys. Eli sisäänhengityksellä heilautat kädet ylös, uloshengityksellä rullaat alas. Sisäänhengityksellä kävelytät kädet ja toisen jalan askelkyykkyyn jne. Tämä liike kannattaa toistaa noin 3 – 5 kertaa, jotta saat hyödyt siitä irti tai jos olet jo vanha konkari joogaamisessa niin tee ihmeessä enemmänkin.

Kuva Pinterestistä

Kolmas harjoitus onnistuu hevosen selässä. Tätä teen itse paljon. Eli aloitat ratsastamalla jonkun helpon tehtävän tai tien, esimerkiksi voltin. Tee ensimmäinen voltti siten, että keskityt ainoastaan käsiesi asentoon, toisella voltit keskityt vaikkapa jalkoihisi, kolmannella keskikroppasi asentoon, neljännellä istuinluihisi ja viidennellä keskity kuuntelemaan hevosen askeleita. Volttia ei tietenkään tarvitse toistaa samaan suuntaan joka kerralla ja voit myös keskittyä muihin asioihin, tärkeää on kuitenkin, että käytät tiedostamisessa jotain aistiasi. Älä jää ajattelemaan liikaa, keskity vain siihen, miltä liike tuntuu tai missä asennossa jalkateräsi jalustimessa lepäävät.

Samantyylistä harjoitusta voi myös muunnella ja tämä onnistuu parhaiten ehkä juoksutuksessa, taluttaessa tai vaikka niin, että istut itse selässä jonkun pitäessä hevosta kiinni. Ratsasta kierros silmät kiinni, keskittyen pelkästään siihen, mitä kuulet. Seuraavalla kierroksella voit avata silmät ja keskittyä siihen, miltä hevonen näyttää (tässä kohtaa taluttaja on hyvä apu jos hevonen on herkkä ratsastajan painonmuutoksille), kolmannella kierroksella laitat taas silmät kiinni ja keskityt siihen, miltä hevonen allasi tuntuu ja miten se liikkuu.
Lopuksi voit vaikka pysähtyä ja silittää, rapsuttaa ja taputtaa hevosta, tunnustella sen karvaa ja lihaksia. Kyseinen harjoitus toimii myös ennen selkään nousua, jos malttaa hetken pysähtyä, keskittyä ja kuunnella.

Jos on mahdollisuutta, suosittelen ehdottomasti urheilupsykologi Anna Andersénin luentoa Tietoisesti taitava ratsastaja, jolla itsekin kävin tammikuun lopulla. Siitä asti olen kiinnittänyt paljon enemmän huomiota siihen, millainen olen hevosten kanssa ja miten voin esimerkiksi rauhoittaa itseni jos joku tilanne jännittää. Nykyään on älyttömän vaikea keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, kun esimerkiksi jo televisiota katsellessa tulee käyttäneeksi tuplaruutua ja tsekkailtua samalla kännykkää. Onneksi kaikkea kuitenkin pystyy harjoittelemaan ja kehittymään paremmaksi!

Mites te? Onko teillä mitään luottokikkoja, joilla saatte itsenne rauhoitettua ja keskittymään meneillään olevaan tehtävään? Vai ootteko aina ihan kylmänviileitä ja rautahermoja siellä satulassa tai tallilla? Kertokaa ja jakakaa kokemuksia, jos teillä on jotain hyviä vinkkejä miten olla tietoisempi ja keskittyä paremmin.