Eli tällä hetkellä miulla on virallisten papereiden mukaan omistuksessa yksi heppa - Inkku eli Yring frá Tuomela. Koen kuitenkin, että myös Rölli on ainakin henkisesti miun heppa, vaikka se ei omissa nimissä olekaan. Pollet tosiaan asustelee meidän kotitallilla kahdeksan muun issikan kanssa.
Inkun, Röllin ja minun matka alkoi vuonna 2006, kun olin itse vasta yhdeksän ja hepat ihan pikkuriikkisiä varsoja. Rölli syntyi senaikaisen "hevoseni" (lue=lempihevonen) kolmanneksi varsaksi. Pettymys oli yhdeksänvuotiaalle tytölle suuri kun sieltä tulikin ori vaikka olin niin toivonut tammaa. En vissiin silloin vielä tiennyt että tammat saattaa olla hyvinkin kipakoita jos niikseen tulee, heh.
Röllin emä on toisen palkinnon kantakirjatamma Hugmynd frá Skardi ja isä Nistingur frá Fagerang sekä Inkun emä meidän perheen ihan ensimmäinen hevonen Snilld frá Akureyri ja isä hieno ori Thor.
Inkku syntyi ensin, kesäkuun lopulla ja Rölli pian sen jälkeen. Ihania pörröisiä palleroita, joilla oli pitkät jalat ja pehmeä turpa. Tässähän tulee ihan ikävä varsa-aikoja. Näyttelyissä Ypäjällä käytettiin molemmat hepat myös, Inkku peräti kaksi kertaa. Vuodenikäisissä Rölli sai kolmannen palkinnon ja Inkku toisen. Hienosti siis meni. Jos kiinnostaa katsella, mitä polleista on siihen aikaan sanottu, niin täältä voi käydä tutkimassa: Inkun 1-vuotisarvostelu, Inkun 3-vuotisarvostelu ja Röllin 1-vuotisarvostelu
Jostain syystä miun ja Röllin kemiat ei kuitenkaan kohdannu ennen vuotta 2015. Rölli on luonteeltaan hirveän herkkä ja nopea: traktorin ohi voidaan kävellä ihan rauhassa mutta herranjestas jos joku on jättänyt sinisen ämpärin tarhamatkan varrelle. Miusta tuntuu, että en osannut kohdata Rölliä hevosena oikein ennen viime vuotta, miulle se oli aina vaan "se säikky poika". Onneksi meillä kuitenkin alkoi hommat toimia - Rölli on niin potentiaalinen ja hieno nelikäyntiruuna.
Inkku on tällä hetkellä tosiaan sairaslomalla ja elättelen toivoa selkään pääsystä.
Se on hassua, miten erilaisia persoonia hevoset on - Inkku on enemmän sellainen utelias katujyrä, joka on kuitenkin hirvittävän lempeä ja kiltti, kun taas Rölli on varovainen mutta kuitenkin niin luottavainen ihmisen hevonen kuin voi olla.
Inkku on ollut aina hirveän utelias ja valmiina tutkimaan jokaisen taskun ja laukun. Parivuotiaana se hajotti miun simpukkamallisen puhelimen. Olin menossa hakemaan toista hevosta tarhasta ratsastusta varten ja olin jättänyt puhelimen kypärän sisälle aidan toiselle puolelle odottamaan. Takaisin portille päästyäni huomasin, että Inkku oli napannut kypärän kaikkine hyvineen suuhunsa ja heitteli sitä ilmassa. Nyt se naurattaa mutta sillon vähän harmitti.
 |
Yleensä, kun vauhtiin pääsee niin se tekee töitä mielellään ja yrittää parhaansa - jos sitä siltä vaan muistaa vaatia. Kyllä nää aina löytää aidasta sen matalimman kohdan mistä mennä jos ei ratsastaja itse työskentele selässä yhtään.
En tiedä löytyykö sieltä ketään samanlaista vai olenko itse vaan tällänen herkkis, mutta oon useesti alkanut itkemään hevosten kanssa. En pelosta, en surusta (vaikka niitäkin hetkiä löytyy) vaan onnesta! Pari päivää sitten esimerkiksi Inkku tarjosi päätään minulle rapsutettavaksi ja hyvä etten alkanut vollottaa. Ne on vaan niin järjettömän viisaita ja kauniita eläimiä. Jos siellä on joku joka kokee samanlaisia endorfiinikiksejä hevosten kanssa, niin ilmoittautuu kiitos! :D
Seuraavaa postausta luvassa torstaina! Tänään meikäläinen aikoo suunnata luovuttamaan verta, joten saa nähdä tuleeko ratsastuksesta myöhemmin mitään vai pyörrynkö suorilta jaloilta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon kommentistasi! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, kunhan ne eivät sisällä turhia asiattomuuksia. Jokaiseen kommenttiin pyrin vastaamaan!