Roosa oli kaksitoistaviikkoinen jäädessään orvoksi. Nyt tragediasta on vierähtänyt vähän yli kolme viikkoa ja surun pahin verho on laskeutunut. Pahalta tuntuu yhä, mutta onneksi Roosa on kaikesta huolimatta kauhean reipas, ystävällinen ja kaunis pieni neiti. Vaikka alku oli pienellä kovin surkea, uskomme kaikki siitä kasvavan vielä jonain päivänä hienon hevosen. Vappu oli loistava äiti varsalleen ja ehti menneinä viikkoina jo opettaa Roosalle niin monia, hevosen elämän kannalta tärkeitä asioita. Elämä jatkuu.
Vapun Ilo 2009-2016
" Älä seiso haudallain itkien;
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso hauallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.
en ole siellä, nuku en.
Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa,
olen timantinhohde lumessa.
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa
Kun heräät aamun hiljaisuuteen,
olen ylitsesi maahan uuteen
matkaavien muuttolintujen lento.
Olen öisten tähtien loiste hento.
Älä seiso hauallain itkien;
en ole siellä - kuollut en.
Kiitos, kun saatoit maailmaan kauneimman muiston, mitä kukaan voi antaa.
Voi, otan osaa. On kyllä hirveää menettää hevosystävä, mutta kuten sanoit; elämä jatkuu. <3
VastaaPoistaliinaus.blogspot.com
Kiitos!<3 Ja niinpä, eihän siinä muukaan auta :(
PoistaVoi, otan osaa. On kyllä hirveää menettää hevosystävä, mutta kuten sanoit; elämä jatkuu. <3
VastaaPoistaliinaus.blogspot.com