Tää on nyt se virallinen kesänaloitus

Huhhuh! Lämmintä ja kivaa.

Oon ollut äärimmäisen laiskana vappua edeltäneellä viikolla. Kuten ehkä tästä postausten määrästä saattaa huomata - zero. En ratsastanut kertaakaan. En siis oikeasti kertaakaan. Hepat sai viettää ihan vapaaviikon. Ihan käsittämätöntä. Tällä viikolla oon onneksi petrannut asiaa ja hepat on palanneet takaisin sorvin ääreen. Joskus tekee ihan hyvääkin pitää pientä vapaata. vaikka rakastankin ratsastusta aivan äärettömästi, löytyy pienen tauon jälkeen aina yksi ylimääräinen vaihde omaan tekemiseen. Jaksaa taas antaa sen 110 prosenttiä tälle.

 Vielä hetki sitten näytti tältä. Epätoivoinen Inkku hamuilee pienimpiäkin ruohonkorsia kohti.

Ja nyt vihertää jo ihan kunnolla. Tää tuli ihan sormia napsauttamalla ja Röllillekin syttyi hullunkiilto silmään.

Täällä päin on muuten jo ihan vihreetä, pollet on menny aivan hulluiksi tästä ihanan, rehevän ruohon määrästä. Inkku on aina ollut niin perso ruualle ettei tottakaan, mutta nyt täytyy senkin opetella pientä kärsivällisyyttä laidunruohon suhteen. Kaviokuumeesta toipuva täytyy aina totuttaa "hiljaa hyvä tulee" -menetelmällä, etenkin näin keväisin. (Vai onks tää nyt sit kesä jo kun saa kulkea shortseissa?) Jos en ihan väärässä ole, niin edellisyönä oli jopa pientä pakkasta. Hyvä asia hytyköiden ja kesäihottumaisten kannalta, huono asia ruohon ja laiduntamisen kannalta.

Innostuin piirtämään pitkästä aikaa lyijykynillä. Ihan kivojahan niistä tuli, vaikkakaan ei ihan malliensa näköisiä.

Rölliä olen odottanut hierottavaksi - tuntuu, että se on vähän jäykkä oikealta puolelta. Juoksuttaessa ei halunnut mennä oikeaan kierrokseen oikeastaan millään, joten varmaan pieni (tai iso) lihaskalvojen ja -jumien avaus olisi paikallaan. Laseriahan käytän tosi usein - päivittäin Inkun etukavioille, ruununrajaan sekä lautasille ja SI-niveleen, mutta voisi koittaa Röllillekin aina toisinaan jos joku paikka tuntuu ikävältä tai jumiselta. 

Vaikka ei varsinaisesti liitykään hevosiin, niin meidän hulivilipoika malttoi kerrankin pysähtyä, olihan siitä nyt kuva otettava.

Huomaa muuten ihanasti taas kerran, miten energiatasot oikein nousee kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja luonto vihertää. (Pitäisi varmaan tehdä tästä joku hyvänolonblogi kun en enää muusta puhukaan kuin hyvinvoinnista...:D) Voisi olla kohta aika jo mennä testaamaan metsäpolkuja, ehkä ne olisi jo näillä keleillä kuivaneet niin, että pääsisi hevosten kanssa luonnon helmaan. Peltolaukkaa en ole myöskään vielä uskaltanut kokeilla, kai ne pellotkin nyt olisi jo tässä vaiheessa kuivaneet? 

Nyt on muuten meidän tallista hävinnyt viimeinenkin oripoika. Okei, ei sentään hävinnyt vaan muuttunut ruunaksi. Vikingur, Röllin tarhakaveri on jo ihan selvästi alkanut kasvattaa ruunamahaa. Eikä ruunauksesta ole kuin pari viikkoa. On se jo ihan selkeä ruuna. Vikingur oli äärettömän lempeä luonteeltaan jo orina, vaikka tottahan ruunaus aina tasoittaa niitä keväisiä hormonihyppäyksiä. Hieno ori olisi siitä varmasti tullut, vaikkakaan jalostuskäyttöön se ei askellajiensa puolesta sitten olisikaan ehkä sopinut. Toisaalta parempi näin, aina on yksi huoli vähemmän kun kaikki poikapuoliset on ruunia :D

Talvella poika oli vielä autuaan tietämätön keväällä tapahtuvasta pallien lähdöstä... Kjeh.

Ja nyt meikäläinen suuntaa tästä parvekkeelta talliin - aamupäivällä (illalla) on vielä hyvää aikaa treenata hevosia kun ei ole niin järjettömän kuuma. Ja hei, kesälomaan on ainakin täälläpäin enää vajaa kuukausi! Kohta saa taas nauttia ihan kunnon lomasta. (Ei vaineskaan, meikähän lukee koko kesän ahkerasti kirjoituksiin ja pääsykokeisiin... not) Seuraavassa postauksessa nähdäänkin jo uuden elämän ihmeen parissa ;)