Mikä on pitkäkoipinen, tutiseva ja tykkää leikkiä?

No varsa! Ihana pieni varsa. Meillä onkin vierähtänyt jo muutama vuosi siitä kun viimeisin varsa on syntynyt - 2013 Fyla frá Tuomela, tutummin Kikru. On siis jo kulunut liikaa aikaa siitä kun viimeksi näin ihanan pienen pikkuriikkisen hevosen poikasen. Tänä vuonna niitä olisi meidän tallille tulossa toivottavasti kaksin kappalein, jos kaikki menee hyvin. Ja nyt - mikä jännittävintä - meille olisi tulossa issikkavarsan lisäksi pieni suomenhevosvarsa!

Tässä eräs meidän kasvatti vuodelta 2008!

Iihihi, oon niin innoissani! Rakastan varsoja. Varsat on niin pieniä ja höpsöjä ja ihania. Varsojen kanssa on muuten oltava myös tarkkana - ne oppii niin äärettömän nopeesti esimerkiksi ei-toivotun taskujen hamuilun tai näykkimisen. Älä siis anna sen pienen pehmeän, hampaattoman suun leikkiä sormillasi tai hiuksillasi - se kostautuu varmasti myöhemmin! :D
  Erään päivän kahdeksan vuotta sitten muistan kuin eilisen. Oltiin menossa muutaman kaverin kanssa hakemaan paria tammaa laitumelta. Laidun on vähän mäkinen, joten jouduttiin kävelemään mäki ylös, että päästäisiin heppojen luo mäen taakse. Siinä me käveltiin ja naurettiin, kunnes joku huomasi epämääräisen hahmon seisoskelemassa hevosten luona. Siis mitä. Tihrustin ja tihrustin ennen kuin tajusin sen - siellähän oli varsa! Hirveällä kyydillä ja huudon siivittämänä lähdettiin juoksemaan alamäkeen kohti tallia: "Siellä on varsa! Äiti, siellä on varsa!" Sinne se oli putkahtanut laitumelle pieni. Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen varsa, joka meillä on onnistunut syntymään laitumelle.

Yritin löytää koneelta kaikki mahdolliset varsakuvat, mutta en löytänyt kuin pari :( voihan nyyhky ja surku. Onneksi netissä on ihania ihmisiä, jotka tarjoavat maailman söpöimpiä varsakuvia käyttöön, esimerkiksi tämä! Saatte te lukijatkin pientä silmänruokaa. Onhan niitä kuvia tullut otettua aina kun mahdollista, lähinnä siitä syystä, että varsa-aika kestää vain sen muutaman kuukauden ja ennen kuin huomaakaan, on pienestä karvapallerosta kasvanut iso murrosikäinen kakara. 

  Harmittaa, etten ole ikinä nähnyt varsomista. Pienenä kuvittelin, että tottakai näkisin sen - kunhan vaan valvoisin ja odottaisin karsinan ovella - kyllä se sieltä putkahtaisi maailmaan meikäläisen silmien alla. Oi voi, kuinka väärässä olinkaan. Kaksitoista varsaa ja lähes kymmenen vuotta myöhemmin en ole vieläkään onnistunut näkemään varsomista. Kyllä ne hevoset on vaan niin jumalattoman ovelia. Vaikka olisit silmät ristissä onnistunut valvomaan koko yön, tulee se hetki jolloin käännät selkäsi kymmeneksi sekunniksi ja kun käännyt takaisin, on tammamammasi vierellä yhtäkkiä pieni, märkä kasa. Miten? Miten ne oikein tekee sen? Sen täytyy olla taikuutta. (tai sitten vaan jotain evoluutiobiologiaa, joojoo tiedetään) 

Nämä kaksi äärettömän upeaa kuvaa täältä. Muistakaa, että esimerkiksi Flickr-kuvia kopioidessa vain tietyt lisenssit sallivat sen, esimerkiksi juurikin Creative Commons.

Nyt hankinnassa on kuitenkin sellainen tallikamera. (miksi niitä kutsutaan?) Hihhei. NYT jos koskaan on meikäläisen pakko nähdä se varsominen. Se on vaan nähtävä.  Toisen hevosen laskettu aika on siinä ihan vähän vapun jälkeen ja toisen toukokuun lopussa. Innostuin jo hevosmessuilta ostamaan maailmansöpöimmän, vaaleanpunaisen varsariimun! Tulkoon tamma taikka ori, niin se menee sen päähän, jonka väritykseen se sopii!

Tämäkin kuva täältä.

Jee, ihania varsoja ja ihana kesä! Onko teillä tiedossa tulevia varsoja tai onko jo mahdollisesti syntyneitä?