lauantai 23. huhtikuuta 2016

Tuleeko minusta sittenkin isohevosihminen?

Talliin astellessani haistoin omituisen hajun. Siellähän haisee hevonen! Eikä mikä tahansa hevonen vaan luoja soikoon - iso hevonen. Olenko vain nenältäni outo vai onko joku muukin huomannut, että islanninhevonen haisee ihan erilaiselle kuin suomenhevonen? (tai mikä tahansa rotu for that matter) Kyllä vain. Selkeä suomenhevosen haju leijaili tallissa.
  Säikähdin itsekin intoani - ei kai minusta nyt vaan ole tulossa, klunks, isohevosihmistä? Sellaista, joka menee hevosvarustekauppaan ja pyytää riimusta kokoa x-full kun full on vähän nafti turvan kohdalta. Sellaista, jonka hevosen loimella voisi huputtaa auton. Sellaista, joka tarvitsee varusteille vähintään hehtaarin kokoisen kuivatushuoneen. Sellaista, joka tarvitsee jakkaran hevosensa selän harjaamiseen.
  Eikä. Kyllä.


No mitä jos minusta tulee isohevosihminen? Mitä se tarkoittaa? Tuleeko minusta vähemmän poni-ihminen? Tai enemmän iso? Vähemmän pieni? Millaisia isohevosihmiset ovat? Ovatko isohevosihmiset yhtään erilaisia verrattuna poni-ihmiseen? Olenko minä kumpaakaan vai olenko kuitenkin poni-ihminen? Miksi esitän näin paljon kysymyksiä?

"Iik, iso hevonen!"

Ikään kuin sillä olisi mitään väliä kumpaan lahkoon kokee kuuluvansa. Ei sillä ole. Olen vain itse luullut aina olevani poni-ihmisiä. Olen jäänyt sopivan käppänäksi 165 senttiseksi, joten olen aina pystynyt ratsastamaan myös niillä ponikokoisilla sen lisäksi, että minut on joskus harvoin istutettu myös niiden yli sataviisviis säkäisten selkään. Joo tekosyitä, en ole yhtään liian lyhyt menemään isollakaan hevosella. Jostain oudosta ja käsittämättömästä syystä olen kuitenkin aina tuntenut oloni kotoisammaksi siellä matalammalla. En tiedä, ehkä asia on vain korvieni välissä. Tai ehkä järjetön korkeanpaikan pelkoni vaikuttaa tähänkin asiaan. Olisiko se mahdollista?

"Joo, kyllä minulla on tosi hyvä olla täällä matalalla. Ei yhtään isompaa heppaa, kiitos."

Kerran ratsastuskouluvuosinani kävi hassu tapaus. Maastotunti oli aihe ja hevosena sellainen varsin pikkuinen 180 säkäinen. Hienoisessa paniikissa kipusin selkään ja unohdin kiireessä lyhentää oikean puolen jalustimen, jonka seurauksena toinen jalkani rötkötti noin puoli metriä alempana kuin toinen. Onnistuin myös ehkä jostain kummallisesta kontrollinpuutteesta johtuen jopa ravaamaan johtohevosen ohi ja kompastumaan juurakkoon. Alkutunnin "kauheuksien" jälkeen laukkasimme lopuksi leveällä hiekkatiellä ja kas kummaa - tunne oli mahtava! Maahan oli matkaa ainakin se sata metriä, mutta vapauden tunne oli huima ja hevosen pitkät askeleet keinuttivat eteenpäin. Oli se sittenkin hauskaa.

"This feels safe."

Niin. Olen siis noin 75 % ratsastusurastani ratsastanut niillä alle 155 senttimetrin hevosilla tai poneilla. Monet kaverini kehuivat aina miten ihanaa on ratsastaa oikein kunnon hevosella: istua korkealla, askeleet ovat tasaiset ja luonnekin siihen päälle mukavan tasainen. Ehei, en uskonut vaan katseeni harhaili yhä ponikokoisten suuntaan. Siispä minun osakseni jäivät ne pienet, kurittomat ja alkeisratsastajilta metkunsa oppineet ponit. En valita. En muista ratsastuskertaa, jota olisin katunut tai  valittanut - en varmasti olisi tällainen ratsastaja kuin olen nykyään jos en olisi koskaan ratsastanut niitä pieniä, kurittomia poneja. Toisaalta, olisinko vielä erilaisempi ratsastaja, jos olisinkin halunnut ratsastaa enemmän hevosia?

Niin hyvää ratsastusta kuolaimen alla.

Nyt minua kuitenkin kutkuttaa hassu tunne. Tallissamme on tällä hetkellä kaksi suomenhevosta. Kohta toivottavasti kolmas. Tästä taitaa alkaa uusi aikakausi elämässäni. Alan vihdoin luoda suhdetta niihin kauan kammoksumiini otuksiin, jotka ovat mielikuvissani olleet liian tasapainoisia, liian tylsiä ja liian isoja minun makuuni. Yhtäkkiä huomaan uusia puolia. Yhtäkkiä huomaankin haluavani taas sinne kolmen metrin korkeuteen keikkumaan. Hullua. Tästä kuullaan vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, kunhan ne eivät sisällä turhia asiattomuuksia. Jokaiseen kommenttiin pyrin vastaamaan!