torstai 7. huhtikuuta 2016

Postaushaaste: Pahin tippumiseni

Ei saisi kai sanoa ja nyt pitäisi koputtaa puuta sekä ottaa kaikki neliapilat ja taikavarvut käyttöön, mutta... Uskotteko, että en ole koskaan tippunut pahasti kaikkien näiden kolmentoista vuoden aikana, joina olen ratsastusta harrastanut?
Ette?
No, uskotte varmasti sen jos sanon, että tippunut olen. Monta kertaa. Todella monta. Eikös vanha sanonta menekin niin, että oikeaksi ratsastajaksi tulee vasta sitten, kun on tippunut sata kertaa? Uskoisin, että olen sen määrän ainakin tippunut (okei, ehkä puolet siitä) ja tippumiseksi lasken myös ne luiskahdukset alas selästä satuloimattomalta hevoselta.


Hauskoja tippumisia on kuitenkin sattunut. Kerran ratsastin Millillä kentällä ilman satulaa. Kentän portti on meillä kaksi köyttä, joista alempi oli silloisella kerralla jäänyt auki. Kaikki meni ihan loistavasti, Millillä on toisinan ollut tapana lähteä kipittämään kentän toisesta päästä portille jos sillä unohtaa ratsastaa. Kukapa meistä ei toisinaan jäisi unelmoimaan muista asioista kun istuu hevosen selässä. Niin tein sillä kerralla jolloin Milli huomasi tilaisuutensa tulleen. Se lähti kiitämään possupassia hirveää vauhtia kohti kentän porttia eikä siinä paljon pidätteet auttaneet. Milli on niitä hevosia jotka menee vaan entistä kovempaa jos niitä yrittää ohjista pidättää. Äiti ja iskä katsovat kauhistuneena (tai ehkä huvittuneena) vierestä kun Milli porhaltaa portista läpi meikä selässään. Portin ylänaru oli juuri sopivalla korkeudella Millin sujahtaa siitä ali - ja minun tippua selästä. Naru pyyhkäisi minut alas kuin elokuvissa. Luisuin hepan takapuolen päältä selälleni maahan ja jäin tuijottamaan taivasta. Hetken järkytyksestä toivuttuani aloin nauraa. Oli se vähän hassua.


Onneksi olen aina tippumisten jälkeen noussut takaisin satulaan. Joskus on sattunut enemmän, joskus vähemmän, mutta kammoa tai erityisiä pelkotiloja ei ole jäänyt. On tullut tiputtua useasti kun olen mennyt ilman satulaa. Vaikka se kehittääkin hyvin tasapainoa, kehittää se myös sitä tippumistaitoa. 
Jokaisen ratsastajan olisi hyvä tiedostaa se, että sieltä satulasta tulee ennemmin tai myöhemmin lentämään alas. Nuorempana ne kolhut ja kolahdukset on kestänyt aina hyvin, naurattaa vähän ajatella että näinkin "vanha" kuin olen, sattuu tippuminen varmasti enemmän nykyään kuin kymmenen vuotta sitten. Hyvä lihaskunto ja kropan liikkuvuus on tässäkin avainasemassa. Mitä paremmin palaudut urheilusuorituksesta ja mitä paremmassa fyysisessä kunnossa olet, sitä parempi on palautua myös maahan päättyneestä ilmalennosta. Ja se kypärä. Kypärä, kypärä ja kypärä. Suomessa aika hyvin on kypärän käyttö hanskassa, mutta esimerkiksi Keski-Euroopassa näkee yllättävän paljon ilman kypärää ratsastusta. Miksi? Helppo, vaivaton ja nykyään jopa todella edullinen henkivakuutus.


Monta kertaa olen meinannut tippua. Monta kertaa olen myös pelännyt tippuvani. Siihenkin on varmasti pienempänä vaikuttanut puutteellinen ratsastustaito ja hienoinen paniikki mielessäni. Koskaan en ole varsinaisesti pelännyt satuttavani itseäni tippuessani, vaan ehkä enemmänkin olen pelännyt sitä kontrollin menettämistä. Se on kuitenkin toisen postauksen aihe. Nyt koputtelen puuta ja toivon, etten manaa itseäni tippumaan jo huomenna kun tämän postauksen menin kirjoittamaan.

Oletteko te tippuneet monta kertaa? Ja onko koskaan sattunut mitään? Ja bloggaavat lukijani, osallistukaa ihmeessä jalustin.netin postaushaasteeseen, lueskelisin teidän tippumistarinoita mielelläni! heheh

2 kommenttia:

  1. Tätä oli hauska lukea:D Tipuin itse viime kesänä samalla tyylillä, ja vielä issikalta! ainoa ero on vain se että oli uittamassa, ja kaatunut puu oli edessäni suoraan naamani kohdalla. Otin puusta paniikissa kiinni ettei se kolahtaisi naamaani ja sieltä sitten tulin selälteni alas:D
    Tein itsekkin tämän haastepostauksen:)
    Jos kiinnostaa, niin voi käydä lukemassa osoitteessa Patkisponi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kiitos ja voi ei sua :D onneks ei kuitenkaan sattunut mitään pahempaa? Käyn ehdottomasti lukemassa myös sun postauksen! :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, kunhan ne eivät sisällä turhia asiattomuuksia. Jokaiseen kommenttiin pyrin vastaamaan!