Näin sitä sairastutaan jokainen vuorollaan

Meidän kenttä ei ole vieläkään sulanut kokonaan. Tottakai sijainti metsän vieressä vaikuttaa, mutta se on vähän harmi, että ei pääse ottamaan kentän koko kapasiteettia käyttöön. Etenkin kun meillä maneesittomilla se outdoor season on every season.

Sinänsä kentän huonokuntoisuus ei ole haitannut koska olen itsekin ollut varsin huonokuntoinen - keuhkoputkentulehdus jyllää ja sehän ei ihan varmaan mene ohi ilman lepoa. En vaan malttaisi millään. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ihana kevätaurinko taivaalla ja minä sisällä pimennysverhojen takana. No, kun ei usko niin ei usko. Tänään uskaltauduin jopa kävelylenkille auringonpaisteen houkuttelemana, se oli ihan jees vaikka en millään olisi malttanut vain kävellä. Voi miksi ihmisen on niin hankala myöntää oma kyvyttömyytensä?

Tosiaan sen ihmeempiä treenejä en ole päässyt Röllin kanssa tekemään. Raah. Parhaani kuitenkin teen, oli ne olosuhteet mitkä tahansa. Torstaina iskin hetken mielijohteesta ystävälleni viestiä ja hän tuli ottamaan kuvia minusta ja Röllistä. Hienoja kuvia tulikin vaikka polle näyttää about siltä että se on pyörinyt mutavellissä ja hiekassa koko viikon. Nyt on taas vähän kuvamateriaalia postauksiin, inhottaa kun välillä olisi postausinspistä mutta ei lainkaan kuvia. Nyt on taas niitä hetkeksi. Kuvista siis iso kiitos Tiialle!

Koska oma ratsastukseni on ollut nämä viikot varsin puutteellista, olen käynyt pitämässä kaverilleni "valmennusta" (= yrittänyt esittää jokseenkin muka-ammattitaitoista opettajaa ja karjunut naama punaisena ulkoavuista). Vitsi se on kivaa! Rakastan "tuntien pitämistä" ja ohjausta. Parasta oli kun nuorempana autoin talutustuntilaisia lähitallilla. Ehkä miusta joskus tulee vielä ammattivalmentaja, we shall see...

Rölli oli tarkoitus klipata nyt kun ei ole enää ollut yöpakkasia mutta voi video kun se oli likainen. Tietenkään en saanut aikaiseksi pestä sitä heti, että se olisi ehtinyt kuivaa klippausta varten. No, onhan tässä vielä aikaa kun ei me mihinkään näytille olla vähään aikaan menossa. Ei se haittaa vaikka heppa näyttääkin vähän turalta :D

Ja Inkku. Se on vieläkin kipeä. Sitä on nyt hoidettu akupunktion ja laserin voimin, oon myös hieronut sen lautasille arnika+msm -geeliä. Auttanut se on, ehkä. Eläinlääkäri on tulossa katsomaan sitä ensi viikolla ja tavallaan olen helpottunut, tavallaan paniikissa. Eihän sitä ikinä tiedä mikä tuomio sieltä tulee vai tuleeko mitään. Ehkä enemmän kuin mitään muuta, pelkään sitä, että edes eläinlääkäri ei tiedä mikä Inkkua vaivaa. Seisoskellaan sitten kaikki vaan sormi suussa ja ihmetellään, että mikä on vikana. Kaikkein mystisintä tässä on, että se ei vaikuta yhtään kipeältä. Sen ruokahalu on vähintään yhtä suuri kuin aina ennenkin ja aina kun tallissa joku pyörii, se hörisee ja tulee rapsutettavaksi tai yrittää haukata palan viereisen karsinan kaverista. En tiedä, en käsitä, en ymmärrä.

Seuraavaan postaukseen voisin tehdä vaikka pienen koonnin näistä Tiian ottamista kuvista. Jostain syystä Rölli oli ihan kunnon linssilude ja mie sen sijaan näytän jokaisessa kuvassa hirviöltä. Toisia ei vain ole luotu kameran eteen, pitäisi se jo ilmeisesti uskoa. :D