Sitä on ilmassa nyt. Kevättä meinaan. En ole millään malttanut istua koneen ääreen kirjoittamaan, koska keli kutsuu ulos ja terveydentila sen jo sallii, jee!
Koulu alkoi taas virallisesti tällä viikolla, peräti kolme kurssia on miulla vikassa jaksossa :D Ihan hyvä asia siis, jääpähän enemmän aikaa hevosille ja muulle elämälle. Toki tasapainovakioiden laskeminen on mielenkiintoista mutta pakko myöntää, että mieluummin seison ulkona talvikarvakuorrutteen peitossa kuin istun tunkkaisessa luokkahuoneessa.
Rölli on ollut tällä viikolla vähän känkkäränkkä. Se on ihan selkeesti alkanut kyllästyä ainaiseen kentällä jauhamiseen. Siispä olen viime aikoina ratsastanut enemmän tiellä - pelloille tai metsäpoluille ei kehtaa ihan vielä mennä ennen kuin maa on kokonaan kuivunut. En halua löytää itseäni tai hevosta naamat mudassa maanpinnan tasolta. Pitäisi myös ajaa sillä taas - viimeksi helmikuussa on poika valjastettu kärryjen eteen ja tuntuu, että olisi jo aikakin. Jos nyt edes saisin aikaiseksi vaikka ohjasajaa. Tulisi vähän vaihtelua kun niin helposti jää junnaamaan niihin samoihin kaavoihin. (laiskuuttako?)
 |
Tsihih, oli pakko ottaa kuva kun molemmat pollet näytti niin hassuilta syödessään täysrehuja.
Ja tosiaan, otsikkoon viitaten - olen ottanut nyt työni alle pienen projektin. Pullasta kuosiin. Baldwin-niminen on tämä eräs kahdeksanvuotias ruunapoika jolle on päässyt talven aikana kasvamaan hienoinen heinämaha. Niin, maha on herralla kuin pullataikinan kasvattama ja nyt jos koskaan on tullut aika sulattaa tuo ylimääräinen vararengas mahan ympäriltä ja get back in shape.
Heti alusta alkaen on ollut selvää, että tämä kyseinen poika on todellinen herrasmies. Itsepäinen se on kuin mikä, mutta tavattoman selväpäinen ja kuuliainen. Voisin alkaa pientä päiväkirjaa pitämään pojan edistyksestä - odotan nimittäin innolla mitä tästä tulee! Ratsastusta ja ajotreeniä pojallahan on jo muutama vuosi takana, joten tarkoitus on enemmänkin monipuolistaa sen osaamista. Josko meillä olisi sitten kesän jälkeen jo sutjakka harrastehevonen alla?
Palleroprojektin tähti. Pientä pyöreyttä havaittavissa.
Inkku. Ei vitsi että yksi pieni hevonen voi tehdä ihmisen onnelliseksi. Eläinlääkäri tuli ja meni, Inkulla alkaa voima jo potkia karsinalevon jälkeen ja terveys on taas kohdallaan. Onneksi.
Yleensä niin kiltti ja rauhallinen tyttö yritti pukitella jo taluttaessani sitä pihalla. Käsittämätöntä riemua paloi pienen ystävän silmissä. Onnellinen hevonen - onnellinen omistaja! Kerron seuraavissa postauksissa vähän lisää hevoseni kuntoutuksesta ja kuntoutumisesta.
Maailman huonolaatuisin ja tärähtänein kuva, mutta parasta mihin kykenin tuona hetkenä.
Kyllä kevät tekee ihmisen onnelliseksi. Oikeasti. Ollaanhan siellä ruudun takana samaa mieltä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon kommentistasi! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, kunhan ne eivät sisällä turhia asiattomuuksia. Jokaiseen kommenttiin pyrin vastaamaan!